Ystävät mua kuunnelkaa
Ja mukanakin laulaa saa
Kun kerron teille pienen tarinan
Tää on laulu Laura Häkkisen
Ja silmien niin sinisten
Oli juhannus ja siitä aloitan
Mä ikkunasta hänet näin
Kun keikkabussiin hetkeks jäin
Tää juttu sattui Järvilavalla
Hän seisoi ihan yksinään
Laiturilla mietteissään
Mikä juhla se on sillä tavalla
Mä menin päähän laiturin
Ja hyvät jussit toivotin
Hän kasvonsa käänsi minuun päin
Silloin näin mä kirkkauden
Jota olevankaan tiennyt en
Ja kouristuksen tunsin syömmessäin
Hän oli kaunis kaunis niin
Mun silmät peittyy kyyneliin
Aina kun mä häntä aattelen
Niin sinisinä järven veet
Ei ole koskaan loistaneet
Kun loisti silmät Laura Häkkisen
Ei minua hän tuntenut
Eikä oikein uskonut
Kun sanoin että soitan bändissä
Mä sanoin "Soitan kumminkin
Beibi menen sekaisin"
Hän sanoi "Taidat olla kännissä"
En ollut enää ollenkaan
Olin tokkurassa muuten vaan
Mulle riitti loiste silmien
"Nähdään päässä laiturin
keikan jälkeen" ehdotin
"Nähdään vaan" hän sanoi hymyillen
Hän oli kaunis kaunis niin
Mun silmät peittyy kyyneliin
Aina kun mä häntä aattelen
Niin sinisinä järven veet
Ei ole koskaan loistaneet
Kun loisti silmät Laura Häkkisen
Keikka alkoi yks ja kaks
Eikä tullut paljon kummemmaks
Onneks se loppui lyhyeen
Sinisilmääni mietin vain
Mä katseellani häntä hain
Pian tahdoin hänet nähdä uudelleen
Mä jengin läpi kiirehdin
Takas päähän laiturin
Ja odottelin sydän pamppaillen
Siihen tuli jotain porukkaa
Nimmareita jaagaamaan
Mut ei koskaan Laura Häkkinen
Mä olin epätoivoinen
Mä etsin alta koivujen
Mä pyörin eessä nakkikojujen
Mä siinä melkein turpaan sain
Kun tyttöäni turhaan hain
Ja varkain valkes aamu kesäinen
Hän oli kaunis kaunis niin
Mun silmät peittyy kyyneliin
Aina kun mä häntä aattelen
Niin sinisinä järven veet
Ei ole koskaan loistaneet
Kun loisti silmät Laura Häkkisen
Stade sanoi "Lähdetään"
Mä sanoin "Menkää, tänne jään"
Ja istuin takas päähän laiturin
"Mä en lähde minnekään
Mul on juttu meneillään"
No Stade sano "Mä poltan Camelin"
Silloin vanha järkkäri
Näki minun hätäni
"Arvaan ketä ootat" alkoi hän
Kylmä karsi ruumistain
Kun kertomuksen kuulla sain
Näin miehen kyyneliään pyyhkivän
Oli siitä vuotta kymmenen
Kun järveen kesken tanssien
Hukkui nuori Laura Häkkinen
Sen jälkeen joka juhannus
Näin loppuu tämä kertomus
Nähty oli loiste silmien
Hän oli kaunis kaunis niin
Mun silmät peittyy kyyneliin
Aina kun mä häntä aattelen
Niin sinisinä järven veet
Ei ole koskaan loistaneet
Kun loisti silmät Laura Häkkisen
Hän oli kaunis kaunis niin
Mun silmät peittyy kyyneliin
Aina kun mä häntä aattelen
Niin sinisinä järven veet
Ei ole koskaan loistaneet
Kun loisti silmät Laura Häkkisen
